sunnuntai 20. elokuuta 2017

Juhlitaan kirjojen monimuotoisuutta #Queer52

On jälleen uuden kirjahaasteen aika! Tämän vuoden (2017) Pride Monthin kuukaudeksi julkaistiin lista 52 nuortenkirjasta, joissa on LGBT+ representaatiota. Itse seksuaalivähemmistöön kuuluvana ja asiaa paljon seuraavana olen hyvin innoissani tästä haasteesta! Välillä kirjoja lukiessa alkaa kyllästyttää ainainen sama heteroromanssi, joten odotan innolla mahdollisuutta kasvattaa tietämystäni queer-kirjallisuuden saralla. Nuortenkirjallisuus on siitä erinomainen laji, että se on aina ollut rohkeiden kokeilujen ja paremman representaation eturintamassa. Valitettavasti se ei kirjallisuuden lajina useinkaan saa sitä arvostusta, jonka se myös monesta muusta syystä ansaitsisi. Mutta siitä aiheesta voisin tehdä ihan oman postauksensa.

http://www.yainterrobang.com/


Tämä haaste siis kulkee nimella Queer52. Koska kirjojen saatavuus Helmet- ja Piki -kirjastoista on kuitenkin rajallisempi, minä ja ihana Ereita kokosimme listan haasteen kirjoista, jotka löytyvät yllä mainituista kirjastoista tai omista hyllyistämme. Niinpä tässä versiossa haasteen nimi voisikin olla Queer17. Aion silti käyttää kirjapostausten täginä alkuperäistä ihan vain oman sekaannukseni välttämiseksi. Tässä kuitenkin kirjat, jotka uuteen haasteyritykseen kuuluvat:

1. Adaptation - Malinda Lo
2. Aristotle and Dante Discover the Secrets of the Universe - Benjamin Alire Sáenz
3. Boy Meets Boy - David Levithan
4. Everything Leads to You - Nina LaCour
5. History Is All You Left Me - Adam Silvera
6. If I Was Your Girl - Meredith Russo
7. More Happy Than Not - Adam Silvera
8. None of the Above - I. W. Gregorio
9. Not Otherwise Specified - Hannah Moskowitz
10. Proxy - Alex London
11. Simon vs. the Homo Sapiens Agenda - Becky Albertalli
12. Starting from Here - Lisa J. Bigelow
13. Symptoms of Being Human - Jeff Garvin
14. The Abyss Surrounds Us - Emily Skrutskie
15. The Chaos - Nalo Hopkinson
16. The Miseducation of Cameron Post - Emily M. Danforth
17. We Are the Ants - Shaun Hutchinson

tiistai 15. elokuuta 2017

Laulamisen iloa

Kyllä, ajattelin laskea tämän kirjaksi.

The Bumper Book of Pop Hits

https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/
Olen käynyt laulutunneilla jo pari vuotta ja siinä ajassa ehtii tutustua monenlaisiin lauluihin. Joitain työstetään kauemmin, kun taas toisiin kyllästyy ensimmäisen kerran jälkeen. Etsiessään uusia kokeiltavia tulee usein selattua läpi erilaisia laulukirjoja. Tahdon esitellä tämän nimenomaisen kirjan, koska se täytti hyvän laulukirjan kriteerit erinomaisesti.

Ensinnäkin siinä on sata laulua. En arvosta kokoelmakirjoja, joissa on säälittävät parikymmentä kappaletta. Ohuet lehtiset on tarkoitettu soundtrack-kirjoja ja jonkin tietyn albumin nuottivihkoja varten. Jos teet kokoelmaa, tee kunnollinen.

Olen selaillut läpi paljon laulukirjoja ja oppinut tunnistamaan hankalan formaatin. Sellaiset nuotit, jotka on tungettu mahdollisimman pieneen sivumäärään, tekevät laulamisen vähän hankalaksi. Jos yhdellä nuottirivillä on viiden ei-identtisen säkeistön tavarat ja viisikymmentä erilaista "hyppää seuraavaksi tänne" -merkkiä, se vain vaikeuttaa laulamista auttamisen sijaan. Tämä kirja on ymmärtänyt, millaisista nuoteista on hyvä laulaa. Lauluille on annettu tarpeeksi tilaa ja nuotit on kirjoitettu selkeästi. Käännän mieluummin sivua kuusi kertaa kuin tihrustelen jotain kärpäsen kakkaa. Toki se tekee kirjasta aika massiivisen, mutta onhan sen nimikin The Bumper Book.

Erityiskiitos on annettava siitä, että nuotit ovat oikeilla korkeuksilla. En ikinä lakkaa ihmettelemästä, miksi joihinkin nuottikirjoihin biisit on laitettu vähän eri korkeuteen kuin alkuperäinen versio. Ja vielä ilman että asiasta edes mainitaan missään. On eri asia muuttaa nuotteja miesäänien ja naisäänien välillä, mutta miksi muutetaan pari sävelaskelta. Ihme hämmennystä aiheuttaa vaan sellainen.

Toki suurin syy sille, miksi pidin tästä kirjasta, on sen biisivalikoimassa. Kirjassa on runsaasti kappaleita, joita voisin harkita laulutunnilla kokeilevani.

Olen hieman yllättynyt siitä, kuinka paljon minulla riitti juttua yhdestä laulukirjasta.

5 / 6 onnistunutta lauluesitystä

The Bumper Book of Pop Hits kuittasi vuoden 2017 kirjahaasteesta yhden kohdan

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Kuolettavan hyviä runoja

Tämän eeppisen kirjan sain joskus muutamilta ystäviltäni tuliaiseksi Lontoosta. Se on kaikkea sitä, mitä elämykseltä tarvitsen: jännitystä, ajattelemisen aiheita, murhia, sarjamurhaajia ja kaunitt kannet.

Oman hyllyn unohdetut: Killer Verse - poems of murder and mayhem
https://images-na.ssl-images-amazon.com/

Killer Verse on kokoelma eri kirjoittajien tekemiä eri aikakausilta peräisin olevia runoja murhasta, murhaajista, uhreista ja kuolemasta. Kirja voi kuulostaa synkältä ja joku voisi kenties pohtia, miksi tällaisia runoja edes kirjoitetaan. Teille, jotka ette ole murhagenren ystäviä, löytyy mielestäni hyvin muotoiltu ajatus kokoelman esipuheesta. "That the makers of these death-dealing implements [clubs, crossbows, firearms] devoted so much time and energy to their ornamentation reflects something vital about our species: our need to transmute our most savage instincts into art."

Kirjan runot on jaettu seitsemään eri kategoriaan, joissa on aina oma erityiskohteensa. Vapaasti käännettynä ne ovat perheessä, murhaballadit, vers noir, murhaajan mieli, psykotappaja, uhrit ja murhamietiskelyjä. Viimeinen kategoria ei pärjännyt kiinnostavuudessa aikaisemmille ja se jäikin vähän turhan ja sekavan oloiseksi. Muut kategoriat onnistuivat sen sijaan herättämään kaikenlaisia tunteita. Osa runoista oli karmeita, osa kiehtovia, osa melkein huvittaviakin. Killer Versen valttikortti on sen monimuotoisuus. Kirja ei olisi ikinä ollut näin toimiva, jos se olisi yhden ja saman runoilijan kirjoittama. Se, että runojen teemat ja tyyli vaihtelivat niin rajusti, piti lukijan keskittyneenä ja hereillä. Normaalisti en jaksaisi lukea yhtä paljon runoja putkeen, mutta Killer Verseen oli helppo uppoutua.

Kaikkein karmeimpia olivat runot, joiden tapahtumat pohjautuivat oikeisiin. Joitain runoja edelsi parin lauseen selitys joskus tapahtuneesta murhasta. Syntyy huikea kontrasti, kun lukee ensin täysin asiatyylillä kerrotut faktat jonkun kauheasta kohtalosta, minkä jälkeen seuraa runokatsaus tapahtumaan tai mukana olleiden henkilöiden sielunmaailmaan. Mukana oli myös yksi erittäin hieno runo Cain ja Abel -kertomuksen pohjalta.

Kaiken kaikkiaan Killer Verse ylitti odotukseni ja nautin sen lukemisesta paljon. Kaikki runot eivät olleet ihan minun makuuni, mutta suuri osa oli juuri sitä, mitä runouden kuuluukin olla. Tunteikasta ja soljuvaa. Ekstralisäbonusta tulee vielä siitä, että sekä paperikannet että itse kirja sopivat teemaan loistavasti.

5 1/2 / 6 verta ja suolenpätkää

Everyman's Library Pocket Poets: Killer Verse - poems of mystery and mayhem, 2011, 255 sivua

Killer Verse kuittasi

vuoden 2017 kirjahaasteesta kaksi kohtaa
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit

vuoden 2015 kirjahaasteesta yhden kohdan.
36. Runokirja

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Uskontotieteen kiehtova maailma

Jos tämän kaltaisia kirjoja olisi kurssikirjoina useamminkin, voisi kadonnutta motivaatiotani olla hieman helpompi etsiä.

Ninian Smart: Choosing a faith
https://images-na.ssl-images-amazon.com/


Choosing a faith on Briefings-sarjaan kuuluva tiivis katsaus Ninian Smartin ajatuksiin maailman uskonnoista ja uskonnollisuudesta. Se on jaettu selkeisiin kategorioihin, joissa Smart ensin kertoo uskonnontutkimuksesta yleensä, sitten lyhyesti suurimmista uskontokunnista ja lopuksi tarkastelee niiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Nimestään huolimatta kirjan tarkoitus ei ole olla opas uskonnon valitsemiseen, vaan pieni ikkuna uskontotieteen perusteisiin.

Jos olet vähääkään kiinnostunut uskontotieteestä, uskonnollisuudesta tai muusta sellaisesta, voin lämpimästi suositella tätä kirjaa. Smart kirjoittaa sujuvaa, paikoin myös hauskaa kieltä eikä oleta lukijalla olevan laajaa akateemista taustaa. Kirja on ymmärrettävästi ja selkeästi kirjoitettu eikä ainakaan minusta tuntunut siltä, että kompuroin akateemisen kielen suossa. Lisäpisteitä Smart saa siitä, että hän käyttää she-pronominia puhuessaan ihmisestä yleisemmän he-pronominin sijaan. Suomeksi kirjaa ei ole käännetty, joten englannin taitoa täytyy lukijalta edes jonkin verran löytyä.

Smartin ajatukset ovat monin paikoin hyvin lähellä omiani ja oli miellyttävää saada omaan ajatteluunsa sopivia termejä näin helposti tarjoiltuna. Niistä tärkeimpänä pluralismi, jota Vivekananda esitteli tiedepiireille jo 1800-luvulla. Pluralismi katsoo kaiken maailman uskonnollisuuden olevan lähtöisin samasta jumalallisuudesta tai olemuksesta. Kirjassa käytetään termiä Divine Reality ja selitetään asia aurinkokunnan avulla. Tämä Divine Reality on aurinko, jota uskonnot planeettoina kiertävät. Smart käytti koko akateemisen elämänsä puhumalla uskonnollisen rauhan ja yhteisymmärryksen puolesta. Hän loi vahvan perustan uskontotieteen opetukselle ja vaikutti suuresti sen erottamiseen vakaumuksellisista teologisista opinnoista.

Minulle jäi tästä kirjasta paljon käteen ja aion ehkä jossain vaiheessa hankkia sen jopa omakseni. Se antoi minulle ajatusten, tiedon ja termien lisäksi myös kiinnostavia henkilöitä tutkittavaksi. Esimerkkinä Vivekananda ja Ninian Smart itse. Choosing a faith on julkaistu 1995, mutta se ei silti tunnu ollenkaan vanhetuneelta. Päin vastoin sen sisältö pätee erinomaisesti myös nykyaikaan. Etenkin Smartin hallitseva Unity in diversity -ajatus, joka mielestäni tiivisistää hyvin niin hänen ajatustensa tärkeimmän sisällön kuin asenteen, jonka kanssa maailma voisi olla vähän mukavampi paikka elää.

6 / 6 kirjastosta lainatun kirjan hyvin jännittävää alleviivausta

Ninian Smart: Choosing a faith, 1995, Boyars/Bowerdean, 115 sivua

Choosing a faith kuittasi vuoden 2017 kirjahaasteesta kolme kohtaa:

4. Kirja lisää hyvinvointiasi. Koen myös pientä tarvetta selittää. Sain termejä ajatuksilleni sekä sain lukea omaa alaani olevan kirjan, joka oikeasti kiinnosti minua.
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta

sekä vuoden 2015 haasteesta kaksi kohtaa:

31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin  (73-vuotias)

maanantai 15. toukokuuta 2017

Toisen hyllyn aarteet: Salainen puutarha

Koska aikaa tämän projektin edellisestä postauksesta on kulunut kauan, kertaan nopeasti sen idean. Luemme rakkaan ystäväni Ereitan (Lumiset kuusenoksat) kanssa vuorotellen kirja-aarteita toistemme hyllyistä ja unohdettuja lukemattomia teoksia omistamme.

Toisen hyllyn aarteet:

http://www.antikvaari.fi/
Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha

Ereita sanoo kirjasta näin: "Salainen puutarha on lapsuuteni suosikkeja. Se on tyttökirjakokoelmani kunnianarvoisa jäsen, j,a muutenkin kantaa klassikkostatusta - hieman siis paikkailen aukkoja Libertén tyttökirjasivistyksessä tällä valinnallani;) En ole lukenut kirjaa vuosiin, mutta muistikuvani vaikutelma siitä on salaperäinen, hieman jännittävä ja tunnelmallinen kasvukertomus. Hahmot ovat painuneet elävästi mieleeni, ja aion itsekin tämän kirjan pariin vielä joskus palata."

Salainen puutarha kertoo Marysta, joka muuttaaIntiasta  setänsä luo Misselthwaite Manoriin vanhempiensa kuoltua koleraan. Tullessaan hän on kiukkuinen ja sairaalloinen hemmoteltu kakara, mutta ulkoilman jännä vaikutus alkaa laajentaa hänen maailmankatsomustaan. Manorissa on paljon salaisuuksia ja pikku hiljaa ne alkavat paljastua Marylle. Kaiken keskiössä on piilotettu ja unohdettu puutarha, jonka kanssa kasvavat muutkin kuin kukat.

Jotenkin olin aiemmin onnistunut välttämään tämän kirjan kokonaan ja se olikin aivan uusi tuttavuus. Salaisen puutarhan ehdottomasti parasta antia ovat sen elävät kuvaukset maisemista ja luonnon ihmisissä herättämistä tunteista. Lukijalla ei ole mitään vaikeuksia kuvitella itseään salaiseen puutarhaan tai nummille. Hyvänä kakkosena parhaissa piirteissä olivat hahmokuvaukset. Burnett on onnistunut luomaan erittäin eläviä, todentuntuisia ja mielenkiintoisia henkilöitä, joiden kohtalosta lukija välittää. Pohjimmiltaan Salainen puutarha onkin kasvutarina ja onnistuu siinä erinomaisesti.

Yksi iso miinus kirjassa kyllä on. Se on loppujen lopuksi aika tylsä. Jännittäviä ja kiinnostavia tapahtumia kyllä on, mutta jännite puuttuu. Kirjassa on hyvin verkkainen tunnelma ja ainakaan minua se ei pitänyt otteesaan kuin ehkä kahdessa luvussa. Kaikki konfliktit ratkeavat hieman liiankin helposti ja enemmän aikaa käytetään tapahtumien selittämiseen kuin niiden kokemiseen. Toki se johtuu osittain kirjan iästä ja tyylistä sekä minusta lukijana, mutta jäin kaipaamaan vähän lisää sisältöä. Varsinkin, kun kyseessä on oikeastaan lapsille suunnattu kirja. Itse en olisi todennäköisesti lapsena lukenut kirjaa loppuun asti. Juoksin mieluummin itse ihan oikeassa puutarhassa kuin luin siitä.

Vielä viimeisenä asiana haluan tehdä huomautuksen eräästä huvittavasta yksityiskohdasta. Kirjalla on jonkin sortin pakkomielle mainita joka välissä siitä, miten nummi-ilma tekee lapsista terveitä ja lihavia. Siinä vaiheessa, kun aiheesta on mainittu jo kaksikymmentä kertaa, on pakko pysähtyä hetkeksi nauramaan. Varsinkin, kun luin kirjaa äidilleni ääneen.

3 1/2 / 6  huvittavasti nimettyä oravaa

F. H. Burnett: Salainen puutarha, The Secret Garden, 1911, suomentanut Toini Swan 1971, WSOY, 312 sivua

Ereitan postauksen hänelle kauan sitten antamastani kirjasta löydät täältä

Salainen puutarha kuittasi vuoden 2017 kirjallisuushaasteesta neljä kohtaa

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Kiusallinen kirsikka

Cathy Cassidy: Kirsikkasydän
http://1.bp.blogspot.com/

Cherry on koulukiusattu ja yksinäinen tyttö, jolla on paha tapa valehdella elämästään tehdäkseen siitä kiinnostavampaa. Aiemmin hän on asunut isänsä kanssa kahden, mutta nyt he muuttavat isän uuden naisystävän ja tämän neljän tyttären luokse toiselle puolelle maata. Cherry toivoo elämänsä muuttuvan parempaan suuntaan ja siltä se aluksi vaikuttaakin. Kolme neljästä uudesta sisaruksesta ovat mukavia ja toivottavat Cherryn ja hänen isänsä tervetulleiksi. Vanhin tytöistä, Honey, ei kuitenkaan ole yhtä iloinen ja näyttää sen avoimesti. Asiaa ei auta, että Cherry kokee vetovoimaa Honeyn poikaystävää kohtaan.

Kirsikkasydän on tarkoitettu hieman nuoremmalle lukijakunnalle, mutta oli se omalla tavallaan ihan kiinnostava lukukokemus. Ainakin sen kanssa sai taas tutustua siihen, millaista kirjallisuutta teini-ikäisille julkaistaan. Ja jos Kirsikkasydän on se normi, saan taas uuden syyn olla huolissani siitä, millaisia ajatuksia yritämme syöttää nuorten aivoihin. Odotin jälleen kerran vähän turhan kauan tämän postauksen tekemisen kanssa, joten muistikuvani alkavat heiketä, mutta yritän koota mahdollisimman kattavan listan kirjan ärsyttävistä kliseistä ja muista rasittavista piirteistä:

-Cherry ei ole kuin muut tytöt
-Suomentaja käyttää sanaa cool
-Honey on kliseinen blondi, nätti koulun Queen Bee, jolla on jotain päähenkilöä vastaan
-Kirja esittää väärin tekevän pojan ihanana ja tavoittelemisen arvoisena, vaikka se melkeenpä pettää tyttöystäväänsä
-Kirjailija kuvaa kaikkien henkilöiden vaatteet aivan liian tarkasti, (kaikilla on pillifarkut)
-Pakotettuja avautumisia vaikeasta menneisyydestä, joista puuttuu oikea tunnelataus
-Isällä ei ole mitään tunteellista tilannetajua
-Honeyn ja siskojen isä on perus Huono Isä, jolla ei ole aikaa ajatella lapsiaan
-Pojalla on luonnollisesti Kusipäinen Isä, joka valaistuu kusipäisyydestään
-Tyttö ja poika joutuvat viettämään yön kylmässä luolassa pitäen toisensa lämpiminä halailemalla
-KOLMIODRAAMA

Että sellainen kirja. Ainakin se eteni nopeasti ja oli pian ohi. Oli Kirsikkasydämessä muutama ihan hyväkin puoli. Yksi siskoista, Skye, oli suloinen ja hänen jutuistaan tuli aina hyvälle mielelle. Lukiessa tuli myös herkkunälkä, koska koko ajan kuvailtiin kaikkia ihania suklaajuttuja, joita henkilöt tekivät. Lukiessani huomasin myös sellaisen jännittävän piirteen, että sain jatkuvasti muistutella itseäni siitä, että päähenkilöt ovat ehkä 15-vuotiaita. Meinasin lukea kirjaa kuin he olisivat olleet täysi-ikäisiä.

Olen niin kyllästynyt lukemaan kirjoja, joissa tyttö on olevinaan erilainen (parempi) kuin muut tytöt ja joka yhtäkkiä kohtaa Unelmapojan. Poika esitetään täydellisen poikaystävän perikuvana, mutta todellisuudessa jokainen itseään kunnioittava naisihminen näkee, että poika on enemmänkin varoittava esimerkki. Kirsikkasydämen Shay ei ollut aivan pahimmasta päästä ja osoitti jopa olevansa kykeneväinen herkkyyteen ja katumukseen, mutta silti teki mieli antaa sekä Cherrylle että Honeylle pitkä tikku ja sanoa, että tälläkään ette tuohon poikaan koske.

Sanottakoon vielä, että tässä Suklaamuruset-kirjasarjassa on vielä neljä osaa lisää, joissa kaikissa päähenkilöksi pääsee joku toinen sisarus. Ei ehkä ole vaikea arvata, että taidanpa jättää väliin.

2 / 6 Keijupölyllä koristeltua suklaajuhlaa

Cathy Cassidy: Kirsikkasydän, Cherry Crush, 2010, suomentanut Ulla Selkälä, 2012, WSOY, 243 sivua

Voin ilokseni kuitenkin sanoa, että Kirsikkasydän täytti monta kohtaa kesken olevista Helmetin kirjahaasteistani!

2016-haasteesta selvitettiin hieman sääntöjä venyttämällä yksi kohta
1. Ruuasta kertova kirja

2017- haasteesta se kuittasi viisi kohtaa
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
23. Käännöskirja
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään

perjantai 13. tammikuuta 2017

Vuosikatsaus 2016

Tiedän, että on jo 13. päivä, mutta annettakoon se minulle näin uuden vuoden kunniaksi anteeksi.

Vuosi 2016 oli yhteiskunnallisesti masentava vuosi, mutta henkilökohtaisella tasolla vuosi oli minulle erittäin suotuisa. Opiskelupaikka, työpaikka ja koira olkoon ensimmäiset mieleen tulleet esimerkit. Kirjojen lukemisen kannalta 2016 ei ollut yhtä suotuisa. Välillä oli järkyttävä kiire ja välillä taas muut hyödyttämämmät aktiviteet veivät huomioni.

Vuoden kirjasaldoksi tuli lopulta vain 12 kirjaa, mikä on 26 kirjaa vähemmän kuin viime vuonna. Vähän kyllä nyt hävettää varsinkin, kun luin viime vuosikatsauksesta 50 kirjan tavoitteen vuodelle 2016. Siihen voi sanoa vain että HAHAHAHAHAHAAAAAA.

Nyt alkaa kuitenkin vuosi 2017 ja yritän parantaa tapojani edes vähän. Tällä hetkellä kesken on neljä kirjaa, joten ne jos lukisin loppuun, olisin jo kolmasosan suorittanut! Muutamia kirjahaasteita on myös kesken eikä niitäkään ole unohdettu. En kuitenkaan ota paineita. Katsotaan sitten ensi vuonna, mihin päädyttiin!

Toivotan kaikille toiveikasta vuotta 2017!

http://www.theauthorincubator.com/