torstai 6. maaliskuuta 2014

Tavallisia tarinoita

Koin aika erikoislaatuisen valaistumisen eilen illalla. Tajusin, että muutamana viime päivänä ei ole tapahtunut mitään erikoista. Maanantai, tiistai ja keskiviikko ovat olleet täydellisen tasaisia päiviä ilman poikkeavia tapahtumia. Tämän ajateltuani tulin siihen tulokseen, että se on oikeastaan todella ihanaa. Minä olen tavallinen. Siitä on hyvä toisinaan muistuttaa itseään. Se on nimittäin todella vapauttavaa. Jos on tavallinen, voi tehdä tavallisia asioita ilman, että kukaan odottaa mitään erikoisen hienoa. Jos taas suorittaa jotain häikäisevää, siitä voi olla ylpeä ja iloinen eikä se muutu arkiseksi. Arjen pienet ilot ovat elämän suurinta antia. Hieno saavutus ilahduttaa ja sen muistaa pitkään, mutta jokapäiväiset asiat pitävät ainakin minut liikkeessä. Pienet asiat myös tuntuvat isommilta, kun ei ole isoja luomassa varjoa niiden päälle. Esimerkkinä tämän päiväinen esseenpalautus. Sain esseestäni 50+ ja se oli mahtava tunne! Olen todella ylpeä itsestäni ja tyytyväinen suoritukseeni.

Muihin aiheisiin. Olen tehnyt muunkinlaisia pohdintoja lähipäivinä. En nyt jaksa paljoakaan niitä avata, mutta erään unen takia mieleeni tuli, kuinka todella ihanaa olisi laulaa/soittaa bändissä. Siis sellaisessa rennossa porukassa aina silloin kun kaikille sopii. Olisi oikeasti niin hienoa!
Haaveilusta takaisin tosielämään, sillä minun haaveilleni ei loppua näy. Aion aloittaa toisen liikuntaharrastuksen kyntonyrkkeilyn vierelle. En ole vielä ihan varma, mikä se tulee olemaan, mutta olen miettinyt ainakin karatea ja tanssia.

P.S. En ole unohtanut klassikkohaastetta. Olen vähän jäljessä helmikuun klassikon kanssa, mutta olen melkein lukenut sen ja tekstikin on hyvää vauhtia muotoutumassa. Sen lisäksi kirja-arvosteluun on tulossa erittäin mielenkiintoinen kirja, joka on valitettavan tuntematon huolimatta sen suuresta nerokkuudesta.

P.P.S. Liitän tähän loppuun yhden biisin, joka on mielestäni loistava ja kuvaa tunteitani lähiaikoina. Tämä on coveri alkuperäisestä, mutta ei voi mitään. Alkuperäinen on vähän tylsä.

Tässä olisi siis Anna Abreun versio bändin Kolmas nainen biisistä Valehtelisin jos väittäisin
(Ja olipa taas hankalasti ilmaistu)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti