tiistai 29. heinäkuuta 2014

Arkiston unohdetuista syövereistä.

Tutkiskelin postauslistaani ja löysin tällaisen julkaisemattoman yllärin. Se taisi alunperin jäädä odottamaan toista kirjaa kaveriksi, mutta kai se on vihdoin postattava.

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Hyi häpeä, minä. Luin tämän kirjan vasta 9.6 loppuun, vaikka se käsiteltiin kirjapiirissä jo paljon ennen sitä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä tämä kirja on niin lukemisen arvoinen, etten löydä sanoja.

http://otavafiles.fi/
Ole luonani aina kertoo Englannin maaseudulla sijaitsevasta sisäoppilaitoksessa, jossa asuvia nuoria opetetaan ja sivistetään suurella ammattitaidolla ja pitkäjänteisyydellä. Oppilaille kerrotaan heidän olevan erikoisia ja siksi heitä pidetään suojassa ja eristyksissä. Lukijalle paljastuu karmea totuus pala palalta 31-vuotiaan Kathyn näkökulmasta, kun hän miettii elettyä elämäänsä Hailshamin sisäoppilaitoksessa ystäviensä Tommyn ja Ruthin kanssa.

Ishiguron luoma dystopia on pelottava ja ahdistava, sillä kaikki sen ainekset ovat nähtävillä nykyisessä yhteiskunnassa. Ei tarvittaisi kovin suurta askelta ennen kuin lähdettäisiin kirjan kuvaamalle tielle. Kirjan nykyaika on 1990-luvun loppupuoli ja muistellut tapahtumat siitä taaksepäin. Herääkin myös kysymys: Olisiko historia vaatinut kovinkaan suurta muutosta, jotta todellisuutemme olisi nykään tällainen?

Psykologisesta näkökulmasta Ole luonani aina on nerokas. Etenkin, kun selviää, miten tulevaisuuden kauheus kerrotaan lapsille aina hieman liian nuorella iällä, jolloin tieto jää jonkinlaiseksi aina olemassa olleeksi faktaksi, mutta sen epäinhimillisyys unohtuu. Kukaan ei edes ajattele kapinaa tai sitä, että tilanteessa olisi jotakin pielessä. Se kirjassa olikin juuri kaikkein karuinta. Tässä todellisuudessa ei ollut Katniss Everdeeniä sytyttämään kapinan liekkiä, vaan oppilaat vain hyväksyivät tulevan kohtalonsa sen enempää murehtimatta. Muutamien ihmisten pienet yritykset olivat säälittäviä jo syntyessään.

Kirjaa lukiessa tapahtumat vaikuttivat hyvin harmittomilta ja kepeiltä, vaikka Ruth olikin äärettömän rasittava lapsi. Kuitenkin kirjan suljettuaan huomaa miettivänsä, mitä kaikkea kivan pikku illuusion alle kätkeytyy. Etenkin aivan kirjan lopetus jää mieleen kummittelemaan vielä pitkään.

5 / 6 taideteosta madamen galleriaan

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina, Never Let Me Go, 2005, suomentanut Helene Bützow, Tammi, 394 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti