torstai 4. joulukuuta 2014

Missä olet piileskellyt, Terry Pratchett?

Tässä on nyt ensimmäinen kirja, jonka luen Sezzien hyllystä! Hänen arvostelunsa minun antamastani kirjasta löydät täältä.

Toisen hyllyn aarteet: Valkoparta Karjupukki 

Nauttikaa ensin hänen kirjoittamastaan alustuksesta:
Toden puhuakseni en muista tätä kirjaa kovin yksityiskohtaisesti, vaikka olen sen käsittääkseni pari kertaa lukenut. Tärkeä valintakriteeri oli sivumäärä (huomasin, kuinka vähän omistankaan noin 300-sivuisia kirjoja!) Terry Pratchettiin laajemmin tutustuneena tiedän kuitenkin, että Valkoparta Karjupukki on vauhdikasta ja täysin päätöntä menoa, jossa mahdotonkin on mahdollista. Se on hersyvän hauska ja kerrontatyyli on uskomattoman viihdyttävä, kuitenkin informatiivinen. Lisäksi ajattelin, että mikäs näin joulun alla paremmin sopisi:)

http://upload.wikimedia.org/
Kiekkomaailmassa on jotain hyvin omituista tekeillä. Karjupukki käyttäytyy hyvin omituisesti ja näyttääkin jotenkin kummalliselta. Näkymättömän Yliopiston velhot taas kamppailevat kaikkialta ilmestyvien jumalten ja keijujen kanssa. Tavallisen perheen ei-niin-tavallinen kotiopettajatar Susan lähtee selvittämään tapahtumia apunaan ärsyyntynyt korppi, krapulan jumala ja Rottien Kuolema. Kaiken takana on isompi juoni, jonka estämiseen saatetaan tarvita hieman erikoisia keinoja.

Heti alkuun on sanottava, että tästä kirjasta oli erittäin vaikeaa kehittää mitään järkevää juonitiivistelmää. Tarinassa on kolme pääjuonta ja muutama sivujuoni, jotka kaikki liittyvät jollakin tavalla yhteen. Henkilöitä on paljon ja tapahtumat vaihtuvat tiuhaan tahtiin sekä ovat toisinaan todella omituisia.

Yllä olevaa kuvausta ei kannata säikähtää, sillä Valkoparta Karjupukki on erinomainen teos. Kaikki sen pääjuonet ovat todella kiinnostavia ja sivujuonet tuovat humoristista lisää. Ei sillä, etteikö sitä olisi jo muutenkin, mutta tällaisessa kirjassa enempi on parempi. Henkilöt ovat kaikki loistavasti kirjoitettuja ja pysyvät mielessä älyttömien tempaustensa ja osuvien kuvaustensa ansiosta. Ei myöskään haittaa, että heillä on hyvinkin erikoisia nimiä.

Miksi en ole aiemmin lukenut Terry Pratchettin kirjoja? Tiesin tietenkin hänen nimensä, mutta yhtään opusta en ole lukenut. Olen jäänyt niin paljosta paitsi! Pratchett kirjoittaa aivan mahtavalla tyylillä. Kerronta on erittäin sujuvaa eikä turhaa kuvailua ole. Hänen kaikki lauseensa vaikuttavat huolellisesti mietityiltä ja osan niistä tajuaa vasta jälkikäteen kunnolla. Rakastin myös sarkasmin ja rehellisen huumorin yhdistelmää. Sarkasmia esiintyy lähinnä henkilöiden puheessa eikä sitä ole liikaa. Avoin huumori taas liittyy yleensä tapahtumien ja henkilöiden kuvailuun. Myös osa dialogista on minimaalisuudessaan nerokasta.

Kerronnan siirtymät ärsyttivät minua välillä. Suurimman osan ajasta ne toimivat hyvin, mutta minua ärsyttää suunnattomasti, kun kerronta poikkaistaan jännittävästä kohdasta ja siirrytäänkin jonnekkin, missä ei sillä hetkellä tapahdu mitään kovin erikoista. Mielestäni kukin hetki on vietävä järkevään taukotilaan eikä yhtäkkiä lopettaa, sillä silloin on vaikeampi keskittyä täysin seuraavaan asiaan.

Vaikka Karjupukista kovasti nautinkin, se on aika intensiivistä luettavaa eikä toista Pratchettia todellakaan jaksa lukea heti perään. Taidankin lukea seuraavaksi jotakin rentouttavaa nuorten hömppää.

Kaiken kaikkiaan Karjupukki on kokemuksena erinomaista viihdettä ja sen lukemista ei millään tahtoisi lopettaa. Sen ansiosta aion myös tutustua Pratchettin muuhunkin tuotantoon pikku hiljaa. Olen todella iloinen, että Sezzie antoi minulle ensimmäisenä näin upean teoksen. Sen kansigrafiikassa tosin olisi parantamisen varaa ja siksi se tulee esiintymään aiheeseen liittyvässä teemapostauksessa, jonka jossain vaiheessa Sezzien kanssa teemme. Se ei nyt kuitenkaan ole ensimmäisenä listalla, joten joudutte jonkin aikaa odottamaan.

51/2 / 6 annosta Mousse de la Boue dans une Panier de la Paté de Chaussures  (Tämä ei ole ruuanlaittoa, Bill. Tämä on cuisinea. Tajuatko?)

Terry Pratchett: Valkoparta Karjupukki, Hogfather, 1996, suomentanut Marja Sinkkonen, 1998, Karisto, 348 sivua

3 kommenttia:

  1. Ihanaa että tykkäsit siitä! :) Olin kyllä varma, että niin kävisi, mutta silti. Terry Pratchett on ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sulla on sitte paineet seuraavaa kirjaa varten... Ei vaiskaan. ;) Uskon, että sulla on paljon mahtavia kirjoja.

      Poista
    2. Kelasin kyllä vähän samaa! ;) Kun onnistuu aloittamaan kirjalla joka iskee täysin, niin tulee vähän sellainen olo että jaa-a, mitenköhän ton seuraavan kanssa käy...

      Poista